Luonnon pintaosissa tapahtuvassa kulkeutumisessa mobiilien, haitallisten aineiden seurantaan tarvitaan luotettavat analyysimenetelmät
Maaperä – ja sedimenttinäytteiden analysointi joudutaan useimmiten tekemään sekä baseline-tutkimusten yhteydessä ennen kaivostoiminnan aloitusta että myöhemmin seurantatutkimuksina antamaan tietoa kaivostoiminnan vaikutuksia. Labtiumin geologisten näytteiden analysoinnin vahva osaaminen ja kokemus mahdollistaa näiden analyysien tekemisen kustannustehokkaasti.
Metallien ja muiden haitallisten epäorgaanisten komponenttien analysoinnin lisäksi käytössämme on laaja valikoima heikkouuttoja, joiden avulla voidaan määrittää alkuaineiden saastevaikutuksen kuormitus sekä kemialliset ominaisuudet kuten esiintymismuodot ja mobiilisuus.
Saastuneiden maa-alueiden sekä sivutuotteiden ja jätteiden haitallisten aineiden määrää ja laatua tutkitaan standardisoiduilla liukoisuustesteillä (Katso Sivutuotteiden ja rikastushiekkojen testaus). Testien tulosten perusteella teemme selvityksiä analysoitavan aineksen hyötykäytöstä ja loppusijoituksesta kaatopaikoille mm. valtioneuvoston asetusten 331/2013, 403/2009 ja 591/2006 mukaisesti.
Useimmat käyttämämme esikäsittely – ja analyysimenetelmät noudattavat kansainvälisiä standardeja.
Esikäsittely
Tarjoamme laajan valikoiman eri kuivaus- (mm. pakastekuivaus-), murskaus-, jauhatus-, ositus-, seulonta- ja tuhkistusmenetelmiä erityyppisille maaperä- ja sedimenttinäytteille.
Alkuaineiden totaalipitoisuuden määritys
Labtium suosittelee kuningasvesiliuotusta määritettäessä maaperä -, sedimentti- ja tuhkanäytteidelle. Kuningasvesi liuotus (modifioitu ISO-11466) soveltuu mineraalinäytteille määritettäessä ympäristön kuormitukseen vaikuttavaa kokonaispitoisuutta. Analyysi tehdään ICP-OES-tai ICP-MS-tekniikalla (512P/512PM)
Orgaanisten näytteiden, kuten humus ja turvenäytteiden analysointiin suosittelemme typpihappoliuotusta. Käytettävissä on kaksi menetelmää: typpihappoliuotus 90 °C:ssa tai mikroaaltouunissa (EPA 3051). Analyysi tehdään ICP-OES- tai ICP-MS-tekniikalla ja elohopea CV-AFS-tekniikalla(503P/503PM).
Heikkouutot
Heikkouuttojen avulla saadaan tietoa haitallisten alkuaineiden pitoisuuksista helppoliukoisissa, mobiileissa faaseissa, alkuainedeiden spesiaatiosta ja maaperä – ja sedimenttinäytteiden eri kemiallisista ja fysikaalisista ominaisuuksista. Heikkouutoissa näytettä ravistellaan uuttoliuoksen kanssa huoneen läpötilassa tietyn ajan. Soveltuvien uuttomenetelmien ja -olosuhteiden valinnalla onkin suuri merkitys tulosten toistettavuuden ja luotettavuuden kannalta. Liuokset analysoidaan herkillä ICP-OES- ja ICP-MS-tekniikoilla
Perinteisten yksivaiheisten heikkouuttojen lisäksi Labtiumin menetelmävalikoimaan kuuluvat peräkkäiset uuttosarjat (sekventiaaliset uutot), joiden avulla voidaan tarkemmin määrittää alkuaineiden sitoutuminen eri faaseihin.
CEC
Kationinvaihtokapasiteetti (CEC) ja pH voidaan määrittää pH-puskuroimattomilla heikkouutoilla. CEC-määritystä voidaan käyttää maaperän ravinteiden ja maanparannusaineiden käytön arviointiin.
Erillismenetelmät
Erillisten alkuaineiden tai ominaisuuksien määritykseen voimme tarjota valikoiman erillismenetelmiä, joissa käytämme mm. alkuainekohtaisia analyysilaitteita.
