Laajoilla alkuainepaketeilla saadaan kattavasti tietoa malmi- ja seuralaisalkuaineiden pitoisuuksista

Perusmetallien geokemialliseen malminetsintään suosittelemme näytteen kuningasvesiliuotusta ja monialkuaineanalyysiä ICP-OES-tekniikalla (menetelmä 511P). Analyysipakettia voidaan laajentaa lisäalkuaineilla ICP-OES-tekniikalla (511PXx) tai ICP-MS-analyyseillä sisältäen suuremman valikoiman alkuaineita alhaisemmilla määritysrajoilla (menetelmä 511PM).

Vaihtoehtoinen analyysipaketti, joka sisältää alkuaineet Au ja Pt, on menetelmä 515PM. Tällä menetelmällä käytämme myös suurempaa 5g:n näytepainoa.

Vaikka kuningasvesi on tehokas liuotusmenetelmä, se liuottaa kuitenkin vain osittain monia alkuaineita. Silikaattien ja refraktoristen mineraalien (esim. baryytti, kromiitti ja muut spinellit, zirkoni, kassiteriitti, turmaliini) liukeneminen vaihtelee eri tekijöistä riippuen. Useimmat sulfidi-, karbonaatti- ja oksidimineraalit (perusmetallimalmeja muodostavat mineraalit) kuitenkin liukenevat kuningasveteen. Analyysitulokset antavat myös tietoa muuttumisprosessista sekä kivien ja maaperänäytteiden rapautumisesta.

Monihappo (”lähes totaali”) -liuotusmenetelmät yhdistettynä ICP-OES ja ICP-MS-analyyseihin (306P ja 306PM tai 307M) soveltuvat myös geokemiallisille näytteille. Todelliset kokonaisalkuainepitoisuudet saadaan käyttäen XRF-analyysimenetelmiä (175X).

Koska geokemialliset menetelmät on optimoitu suurelle määrälle alkuaineita alhaisilla määritysrajoilla, on niillä analyyttisia rajoituksia korkeissa pitoisuuksissa. Laboratorio on määritellyt kullekin menetelmälle ja alkuaineelle pitoisuusylärajan. Kun tämä pitoisuus ylittyy, tulisi käyttää malmianalyyseille sopivaa tarkistusmenetelmää. Useimmille alkuaineille sopiva menetelmä on natriumperoksidinsulate ICP-OES analyysillä (menetelmä 720P). Näytteet, jotka sisältävät korkeita pitoisuuksia hopeaa (Ag > 200 ppm) on analysoitava gravimetrisesti Fire Assay-menetelmällä (menetelmä 704G). Korkeat rikkipitoisuudet (> 5 %) on tarkistettava polttotekniikalla (menetelmä 810L).

Monialkuainepaketteja on joskus täydennettävä alkuainekohtaisilla, yksittäisillä menetelmillä. Tämä koskee alkuaineita/parametrejä, joita ei voida analysoida monialkuainepaketeilla. Näitä menetelmät ovat mm. hiili-, Hg-analyysit, fyysikaaliset parametrit kuten hehkutushäviö (LOI), ominaispaino, magnetisoituminen (Satmagan) jne. (katso Lisäanalyysit).

Jo etsintävaiheessa voidaan tarvita tietoa alkuaineen pitoisuuksista tietyissä mineralogisissa faaseissa, esim. Ni ja Cu sulfideissa ja oksideissa tai karbonaattinen ja ei-karbonaattinen hiili (katso Lisäanalyysit).

Kysy lisää

Heikki Niskavaara
Liiketoimintajohtaja
Puh. 040 080 7935
heikki.niskavaara@labtium.fi
Lea Hämäläinen
Liiketoimintajohtaja
Puh. 040 720 2231
lea.hamalainen@labtium.fi
Kysy tarjousta!