Jalometallianalyysit

Jotta tietyssä geologisessa hankkeessa päästäisiin tarkoituksenmukaiseen laatuun ja kustannustehokkuuteen, on tärkeä käyttää hankkeen tavoitteita ja kansainvälisiä hyviä käytäntöjä (best practices) vastaavia analyysimenetelmiä (alkuainevalikoima, uutto-/esikäsittelymenetelmä, määritysrajat, optimaalinen mittausalue jne.). Esimerkiksi geokemialliseen tutkimukseen valittavan analyysimenetelmän optimaalinen mittausalue on täysin eri kuin malmivarojen arviointiin käytettävän menetelmän optimaalinen mittausalue. Väärän menetelmän valinta voi myös aiheuttaa laboratoriossa tarkkuutta heikentäviä ongelmia (kontaminaatio, näytteiden laimeneminen).

Kullan ja platinametallien malmianalyysit tehdään erittäin tarkalla Pb- Fire Assay menetelmällä käyttäen joko 25 g:n tai 50 g:n alinäytteitä (704/705) yhdistettynä vaihtoehtoisiin mittausmenetelmiin (FAAS, ICP-OES, gravimetria). Jos halutaan analysoida ainoastaan Au (tai Pd/Pt), suosittelemme menetelmää 704A (tai 705A), jossa Au määritetään FAAS-menetelmällä. Jos kuitenkin halutaan analysoida Au, Pd ja Pt, suosittelemme menetelmää 704P (tai 705P). Merkittävät määrät Ni, Cu, As, Te, Se ja S voivat aiheuttaa ongelmia Fire Assay –sulatuksessa. Jos näytteessä on näitä metalleja suurina pitoisuuksina, voi laboratorio joutua käyttämään pienempää näytepunnitusta.

Gravimetrinen määritys Fire Assay -analyysin jälkeen (705G) antaa parhaan tarkkuuden korkean pitoisuuden (50–1000 ppm) kultanäytteillä ja matalan pitoisuuden rikasteilla. Korkean pitoisuuden rikasteille käytetään menetelmää 740/741G ( kts. Kullan erikoisanalyysit).

Kun halutaan analysoida kaikki kuusi PGE:tä ja Au, paras menetelmä on NiS Fire Assay (714M). Menetelmässä käytetään Te-kerasaostamista Au:n saannin parantamiseksi. ICP-MS-määrityksellämme päästään ppb-alueella oleviin määritysrajoihin. Tällä menetelmällä voidaan analysoida myös osmium, jolloin tästä on ilmoitettava erikseen analyysipyynnössä. Rutiinimenetelmässä näytteen paino on 15 g, mutta myös muita näytepunnituksia voidaan käyttää.

Rutiinimenetelmäksi syanidiin liukoisen kullan määrittämiseen suosittelemme Labtiumin menetelmää 236A, jossa käytetään PAL1000-laitetta. Menetelmä mahdollistaa murskattujen kivinäytteiden, iskuporanäytteiden tai maaperänäytteiden samanaikaisen jauhamisen ja syanidiuuton (Pulverize And Leach). Menetelmässä voidaan käyttää 0,500 kg:n alinäytettä, jolloin saavutetaan myös näytteen parempi edustavuus verrattuna Fire Assay tekniikkaan. Lisäksi aggressiivinen liuotus edistää kullan vapautumista ja kutahippujen raekoon pienenemistä. Grafiitti ja sulfidit häiritsevät syanidiuuttoa heikentäen kullan saantia. Menetelmä ei sovellu kullan kokonaispitoisuuden määrittämiseen. Tällä spesifisellä uutolla saavutetut tulokset ovat vertailukelpoisia teknisten CIP (Carbon in Pulp)- ja CIL (Carbon in Leach) -rikastustekniikkojen kanssa ja niistä on suoraa hyötyä mineralisaation metallurgisessa testauksessa.

Muita kulta-analyyseissä käytettäviä menetelmiä ovat karkearakeisen kullan Screen Fire Assay analyysi ja kullan kokonaispitoisuuden analysointi, jossa käytetään syanidiuuttoa ja uuttosakkanäytteen (syanidiin liukenemattoman kullan) Fire Assay-analyysiä.

Hopealle parhaiten soveltuva analyysimenetelmä on happouutto kuningasvedessä ja määritys ICP-OES:llä (510P/514P; ks. perusmetallit). Ag:n liukoisuudessa voi kuitenkin esiintyä rajoituksia suurilla pitoisuuksilla (Ag > 100ppm). Korkean pitoisuuden näytteillä (Ag > 50 ppm) voidaan käyttää Fire Assay menetelmää ja gravimetristä määritystä (705G) edustavammalla näytteellä ja paremmalla tarkkuudella. Myös syanidointimenetelmät (235A ja 336A) soveltuvat metallisen hopean määritykseen

Korkean pitoisuuden malmeille ja matalan pitoisuuden rikasteille ( > 50 ppm – 1000 ppm) suosittelemme Pb-Fire Assay-analyysiä gravimetrisellä määrityksellä.
Ag-analyysit: katso myös Perusmetallit (menetelmät 510/514P).